Minullakin on se. Pelko siitä että ihmiset menevät rikki.
Niin kuin olemassaoloni muka tekisi kumppaneista vahvempia. Ja vastaavasti he olisivat aivan pulassa ilman. -Parempi kuitenkin ilman minua, toivottavasti. -Sanokaa että on!
Vai onko koko ajatus syntynyt vain halusta kokea itsensä tarpeelliseksi?