Miksi eroaminen on aina niin vaikeaa? Olenko velkaa jotakin toiselle osapuolelle, olenko vain heikko ja haluan olla toisen ihmisen lähellä vai onko alitajunnassa joku tekemätön asia jolla tämän vielä paikkaisi? -Miten pitkään pitää yrittää?
Eroamisen vaikeus liittyy kai tämäkin kiltteyteen ja siihen, että pelkään ihmisten menevän rikki.
Niin paljon, että lopulta ei pysty aiheuttamaan toiselle sitä eroamiseen välttämättömänä osana liittyvää kipua.
Kuulin väitteen, että eroaminen olisi minulle helppo ratkaisu. -Vaikka olen eronnut monesta ihmisestä, ei se sitä tarkoita että se olisi helppo. Tuntuu siltä että kerta kerralta se on vaikeampi ratkaisu.
Kuitenkin ennen eroa pitäis olla varmuus siitä että on ymmärtänyt syyt miksi on eroamassa. Mikä on se toistuva kaava jota toistaa suhteesta toiseen. -Joko olisi löytänyt ne oikeat oivallukset omiin teemoihinsa. -Eroaminen voii olla parhaasa tapauksessa paikka jatkaa oikeasti rakastavina eteenpäin kun ongelmat saisi vihdoin käsiteltyä.
(Ks. Rakkauden viisi vihollista)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti