Sosiaalinen elämämme on pitkälle kapasiteetin rajoittamaa, vaikka sitä emme huomaisikaan.
Tosiasia jossa sanonta -laatu korvaa määrän- kääntyy helposti toisinpäin.

Tunnen paljon ihmisiä. On olemassa rajallinen määrä ihmisiä joiden kanssa voin olla aktiivisesti kanssakäymisissä. Niitten lisäksi on olemassa joukko ystäviä, joihin lojaalius säilyy, vaikka heitä ei näkisi pitkiin aikoihin.
Loput ovat sitten ihmisiä, joita näen satunnaisesti samoilla kulmilla. Keskusteluitakin käydään, mutta voi olla että en edes tiedä heidän nimiään.

Jos ihminen alkaa ajattelemaan toisen puolesta sen parasta niin mennäään mettään. Joka kerta. -Minä teen sitä onneksi vain lähestyessäni viattomampia ihmisiä, mutta jotkut tekee sillä parisuhteista helvettiä.