Kavereista

En ole koskaan osannut olla kovin intohimoinen minkään harrastuksen suhteen (tämäkin varmasti kotoa opittua). Kaveriporukat ovat yleensä intohimoisia jonkun asian tekijöitä tai monesti muodostuvat koulukavereista.

Olen muuttanut koulujen ja työpaikkojen perässä, joten kaverit ovat hajallaan ja yhteyden pitäminen aikaa vievää. -Vai vierastanko vain harrastusporukoiden kilpailuasetelmia ja löydän paineettomamman ympäristön vaikkapa kaveriporukan naisten joukosta, jossa ollaan kiinnostuneempia kuka olen, jonka voi helpommin tulkita hyväksynnäksi.

Maailma sysii

Kun maailma sysii, olisi hyvä pystyä nojaamaan toisen selkään. Toisiaan tuijottaessa nenät ovat vastakkain, joka iskun tullessa saa sen tuntumaan siltä, että puoliso lyö otsallaan nenääsi.

Rakkauden viisi vihollista

Suosittelen lukemaan Tiia Arjanteen Rakkauden Viisi Vihollista.
Kertomukset siinä liittyvät alkoholismin ympärille, mutta sama ratkaisumalli toimii myös muissa teemoissa.

Yksi kirjan perus ajatuksista on että puolet avioliitoista päätyy eroihin. Näin ei tarvitsisi olla, mutta kun ihmiset etsivät onnea jostakin muualta sen sijaan, että ratkaisisivat ongelmansa parisuhteissa.
Parisuhde on mahtava mahdollisuus oppia. -Oikeastaan ei pitäisikään olettaa että kaikki menisi hyvin. Koska niin ei kuitenkaan tapahdu. Ongelmat tuovat esiin mahdollisuuksia oppia ja työstää itseä. Monesti ongelmat ovat vielä ellaisia että niitä ei pysty parisuhteen ulkopuolella oppimaan.

Rakkauden viholliset ovat; valhe, valta, viha, vangitseminen ja vastuuttomuus. Ja ne saadaan korjattua niiden vastavoimilla; totuus, vaikuttaminen, anteeksiantaminen, vapaus ja vastuu. Prosessi alkaa melkein itsestää, kun hiertävä piilossa ollut teema (=totuus) pääsee esille. Siitä seuraa se että siihen voidaan vaikuttaa, se voidaan anteeksiantaa, joka edelleen tuottaa vapaudentunnetta ja silloin alkaa taas olemaan itse vastuussa omasta elämästään.

Hyväksynnän hakua

Mikä sitten on tehnyt minusta näin nöyrän?

Kotona veli tappeli vanhempien kanssa puolen ikäänsä. -Huomasin miten voi selvitä helpommalla. Olin kiltti, tunnollinen ja menestyin vaikkei mitään erityistä odotettukaan. Mutta koska ei ollut odotuksia, ei mikään onnistuminen ollut juhlan tai onnitteluitten arvoinen.
Vasta hiljattain ymmärsin että isä on tosi jääräpää. -Veli kehitti toisenlaisen selviytymistavan.

Tulokset kotikasvatuksesta:
Nöyryys, mahdollisesti paineen välttely, vaikeus sietää toisten pahaa mieltä ja suuttumusta ja hyvä sosiaalinen nenä.

Toipumissuunnitelma

Entäs nyt?
Tavoitteena olla aktiivinen, sinnikäs ja hyväksyä paineet ja kilpailutilanteet.

Mitä siihen tarvitaan?
Itsensä hyväksyminen
Tavoitteiden näkeminen
Aktiivinen vaikuttaminen asioihin
Hyvää oloa onnistumisista
Positiivista asennetta
Tee mitä haluat - toteuta itseäsi
Älä vaadi itseltäsi isoja - mutta nauti onnistumisista
Nauti ihmisistä ympärilläsi, mutta älä pelkää heidän menettämistä
Jos rakastat, niin rakasta itseäsi kuitenkin enemmän

Minä pahimmillani

Pahimmillani olen passiivinen ja lannistuva.

Ihmissuhteet jotka tuovat mukanaan negatiivisuutta, suvaitsemattomuutta ja vaativuutta huonontavat oloani.

Olen etsinyt ihmissuhdetta joka toisi elämääni positiivisuutta, iloisuutta, rentoutta, hyväksyntää ja arvostusta.
- Näitä asioita minun pitäisi löytää itsestäni.

Eroamisen vaikeus

Miksi eroaminen on aina niin vaikeaa? Olenko velkaa jotakin toiselle osapuolelle, olenko vain heikko ja haluan olla toisen ihmisen lähellä vai onko alitajunnassa joku tekemätön asia jolla tämän vielä paikkaisi? -Miten pitkään pitää yrittää?

Eroamisen vaikeus liittyy kai tämäkin kiltteyteen ja siihen, että pelkään ihmisten menevän rikki.
Niin paljon, että lopulta ei pysty aiheuttamaan toiselle sitä eroamiseen välttämättömänä osana liittyvää kipua.
Kuulin väitteen, että eroaminen olisi minulle helppo ratkaisu. -Vaikka olen eronnut monesta ihmisestä, ei se sitä tarkoita että se olisi helppo. Tuntuu siltä että kerta kerralta se on vaikeampi ratkaisu.

Kuitenkin ennen eroa pitäis olla varmuus siitä että on ymmärtänyt syyt miksi on eroamassa. Mikä on se toistuva kaava jota toistaa suhteesta toiseen. -Joko olisi löytänyt ne oikeat oivallukset omiin teemoihinsa. -Eroaminen voii olla parhaasa tapauksessa paikka jatkaa oikeasti rakastavina eteenpäin kun ongelmat saisi vihdoin käsiteltyä.
(Ks. Rakkauden viisi vihollista)

mielikuvan perässä?

Puolisollani on aivan erilainen käsitys minusta kuin itselläni. Tämä ensisijaisesti osoittaa sen että puolisoni ei tunne minua.
Toissijaisesti yllättymiseni asiaintilasta osoittaa myös sen, että minä en tunne puolisoani.

Tähän tilanteeseen voi päätyä pitkänkin ajan jälkeen. Se puolestaan osoittaa sen että emme pysty tietämään minkälainen puoliskomme oikeasti on. Meillä on oletus asiasta. Luottamus saattaa olla itseasiassa sitä, että puolisomme vaikutta olevan oletuksemme mukainen.

Missäköhän määrin luottamus ja parinvalinta on kiinni oletuksista jotka luomme varhaisten sukupuolimalliemme mukaan?

Naisellista manipulointia

Manipulointi on naiselle naisellista ja hyväksyttyä, miehelle hyväksikäyttöä.