Jostakin syystä seksi on eron jälkeen aina parempaa. Yksi selitys sille on että ei tarvitse olla huolissaan siitä, että joutuu sietää toisen huonoja puolia pitkään vaan voi vapaasti nauttia hyvistä puolista.
Toisaalta rajusti rakastuessa menettää osan itsestään ja ehkä myöskin kyvystään käyttää toista 'hyväksi' positiivisessa mielessä. -Miellyttäminen puskee pintaan ja aiheuttaa omat ongelmansa.

"Mies voi olla onnellinen kenen tahansa naisen kanssa, kunhan ei rakasta tätä."
Charles Bulpett, Karen Blixenin kirjassa Minun Afrikkani.

Itsevarmuus on tärkeä asia. -Kun rakastuu, tuntuu että sitä saa lisää, mutta jostakin kohtaa sitä tuntuu lähtevän pois. Toisen menettämisen pelko muokkaa meitä.

Menettämisen pelko -riippumatta objektista- on kaiken pahan alku. Pitäisi päästä tilaan jossa olisi varma itsensä pärjäämisestä vaikka toista ei olisikaan. -Mutta silloin ei olisi enää rakastunut.

Onko menettämisen pelko niin paha asia? -Haluanko vain hallita itseäni niin paljon?

Nyt haluan olla vain rakastunut. -Saanko olla hetken ihminen?