Oivalluksia ehdottomasta rakkaudesta

Ajoittain sitä on kovin yksin ja tyytymätön itseensä. Kuitenkin itseään tulisi rakastaa ja itsensä tulisi hyväksyä. Jos on omaksunut negatiivisen sisäisen puheen, voi itsensä hyväksyminen olla joskus työn takana.

Kun itse ei jaksa tai pysty, huonoa oloa voi paikata myös toisen hyväksynnällä ja rakastettuna olemisen tunteilla. -Tämä on yksi parisuhteen ihanuuksia, mutta voi pahimmillaan olla läheisriippuvuutta.

Uskossa olevat kuvailevat suhdetta jumalaansa rakkaudella. Että heitä rakastetaan ja heidät hyväksytään ehdoitta. -Tämä ulkoa tuleva ehdoton ja jatkuva rakkaus on vahva mielikuva joka voi auttaa elämässä pitkälle ihan ilman sen kummempaa vakaumustakin. (Toki tarina rakkauden syystä tekee siitä vahvemman, jos sen olemassaoloa alkaa epäillä.)

Onko tämä ympyrän alkupää?

Muistan miettineeni joskus tämä blogin alussa, että mitä sanoa omalle lapselle ensimmäisten sydän surujen kohdatessa.
Tänään sama ajatus tuli mieleeni, mutta nyt tietäisin mistä kertoa. -Ehkä kirjoittamisesta on sikäli ollut apua.

Ero on aina vaikea. Toiseen investoi aina osan itsestään; uskaltaa, luottaa, toivoo ja saa tukea.
Kaikki nämä ovat hyviä asioita joiden kuuluukin tapahtua. Suhteessa kohtaa vahvoja tunteita ja oppii niitten kautta itsestään.
Kuitenkin tärkeintä erossa on muistaa, että vaikka toinen tuntuu vievän osan itsestä, se on juuri se osa itsestä, joka kasvaa takaisin. Siksi on tärkeä pitää omasta itsestä huolta, eikä antaa itseään kokonaan erossa pois - tekemällä niin ei kuitenkaan saa toista takaisin, vaan menettää itsensäkin.

Ehkä eron jälkeisestä ajasta pitäisi tehdä virallinen itsestään nauttimisen ja vaikka uusien harrastusten aloittamisen paikka.

Suorituspaineita

Tänään oivalsin että minulla on selkeästi suorituspaineita.

Olen niputtanut tunnevajeen ja suorittamisen yhteen. -Koska hyvätkään suoritukset eivät ole tuoneet hyväksyntää ja rakastamista, erinäisten laskutoimitusten tuloksena olen todennut, että suorituksianikaan ei hyväksytä.
Mieluummin koitan välttää haastavia tehtäviä, jos ympäristö ei luo tunnetta, että sen onnistuminen ei ratkaise olemassaoloni oikeutusta.

Ehkä juuri siitä syystä pidän seksissä myös alistettuna olemisestakin. Riittää kun oon leikkikalu ja samalla koen olon hyväksytyksi ja rakastetuksi.