Taas satutin sanoillani vaikka tarkoitin hyvää.
En pysty uskomaan, että loukkaisin tarkoituksella tai, että pystyisin saamaan siitä jotakin kiksejä. -Asioista olis niin paljon helpompi olla välittämättä.
Ehkä pitäisi mennä terapiaan kattomaan peiliä, mutta en voi enää nöyrtyä sen pelon edessä, että jätän asioita sanomatta vain, koska pelkään toisen lähtevän. En suostu enää elämään siinä riippuvuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti