Aamut on aina pahimpia. Ei hellyyttä, ei yhteistä aamiaista, minä yksin. Pakko lähteä töihin ja aina sitä ihmettelee, että miksi ihmeessä.
Aamiainen etenkin tuntuu turhalta yksin. -Tartteeko sitä ruokaa ollenkaan jos ei tunne elävänsäkään.
Vanhoja muistiinpanoja, uusia erehdyksiä, karkeita yleistyksiä
- ehkä hitunen asiaakin.
Jos tunnet olosi viisaaksi, mieti mitä muuta nöyryyden lisäksi olet unohtanut..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti