Muistan miettineeni joskus tämä blogin alussa, että mitä sanoa omalle lapselle ensimmäisten sydän surujen kohdatessa.
Tänään sama ajatus tuli mieleeni, mutta nyt tietäisin mistä kertoa. -Ehkä kirjoittamisesta on sikäli ollut apua.
Ero on aina vaikea. Toiseen investoi aina osan itsestään; uskaltaa, luottaa, toivoo ja saa tukea.
Kaikki nämä ovat hyviä asioita joiden kuuluukin tapahtua. Suhteessa kohtaa vahvoja tunteita ja oppii niitten kautta itsestään.
Kuitenkin tärkeintä erossa on muistaa, että vaikka toinen tuntuu vievän osan itsestä, se on juuri se osa itsestä, joka kasvaa takaisin. Siksi on tärkeä pitää omasta itsestä huolta, eikä antaa itseään kokonaan erossa pois - tekemällä niin ei kuitenkaan saa toista takaisin, vaan menettää itsensäkin.
Ehkä eron jälkeisestä ajasta pitäisi tehdä virallinen itsestään nauttimisen ja vaikka uusien harrastusten aloittamisen paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti